Suolaista sadetta « Thread Started on Mar 15, 2008, 5:23am »
Koivumetsä oli jo täynnä jätäköitä, vaikka oli satanut vasta noin puoli tuntia. Puitten lomassa käveli kylmästä hytisten nuori susipoika. Sen turkki oli litimärkä. Diamondin ajatukset pyörivät sen vanhemmissa. Miksi heitä oli jahdattu? Miksi heidän piti mennä pentu hankkimaan kesken kaiken sen paon? Miksi heidän piti kuolla ja jättää poikansa yksin? Dia kyynelehti hieman ja sen teki mieli huutaa kaikki murheensa ulos, mutta se säästi tämän parempaan hetkeen, sillä se pekäsi, että paikalle ilmaantuisi huudon kuullessaan niitä raivohulluja elukoita. Uros päätti etsiä jotakin suojaa ennen kuin jäätyisi, sillä sateen lisäksi puhalsi kylmä viima. Kun tuo ei parempaa keksinyt niin se alkoi kaivaa kuopaa erään paksurunkoisen koitupuun vierelle, niin että pian siihen syntyi kolo, joka toden näköisesti hieman suojaisi. Dia käpertyi koloon ja sulki silmänsä käymättä kuitenkaan nukkumaan, jotta huomaisi jos joku olisi tulossa.
Re: Suolaista sadetta « Reply #1 on Mar 15, 2008, 9:10am »
Eräs mustavalkea dingosusi kyyhötti olemattoman sateensuojansa, nuoren koivun, alla. Otus värisi kun pisarat piiskoivat sen turkkia ilkeästi, tuuli koetti puskea läpi turkista. Lumi oli hetkessä muuttunut loskaläskäksi, eikä Deloi tiennyt oliko iloinen vai ei. Paha puoli esitti, että talvella oli pimeämpää öisin ja pimeä myös tuli aikaisemmin, kun taas hyvä puoli väitti, että kesällä oli ihanan lämmintä ja valoisaa. Kevät oli tulossa joka tapauksessa, siihen ei voinut hyvä eikä paha puolikaan vaikuttaa. Jostain keskeltä harmaata taivasta pilkahti aurinko. Se sai uroksen sisällä syttymään pienen toivonkipinän, iloisen odotuksen.
Re: Suolaista sadetta « Reply #2 on Mar 15, 2008, 9:19am »
Dian sulkeutuneet silmät rävähtivät auki. Tuulenpuuska oli tuonut mukanaan muutakin, kuin pisararyöpyn, nimittäin toisen koiraeläimen hajua. Susi hätääntyi ja haki katseellaan piilopaikkaa. Mistä sitä tietäisi jos tämä olisi yksi niistä, jotka etsivät Dian perhettä? Lähistöllä ei ollut juuri hyviä piiloja, joten uros jäi makaamaan koloonsa varmistaen, että sirppi olisi tarpeen vaatiessa saatavilla. Dian huonoksi tuuriksi tuuli vaihtoi suuntaa, mikä varmasti veisi sen hajun toisen otuksen kuonon ulottuville.
Re: Suolaista sadetta « Reply #3 on Mar 16, 2008, 10:19am »
Jostain suhteellisen läheltä toi suuntansa vaihtanut tuuli mukanaan tutun tuoksun, tai hajun, miten sen nyt otti. Tästä Deloi päätteli lähistöllä olevan toisenkin koiraeläimen, hajusta päätellen uroksen. Hyvä puoli hymyili ja otti otuksen valtaansa, musta takapää jäi sen alle piiloon odottamaan tilaisuuttaan putkahtaa esiin. Dingosusi nousi nopeasti ylös, ja lähti tihkusateessa askeltamaan kohti paikkaa, josta tuuli oli hajunsa tuonut. Mustavalkea oli hyväntuulinen huolimatta masentavasta säästä, sillä vedessä tuo tunsi olevansa elementissään. Uros veti kirsuunsa sateen tuoksua, jossain kaukana kevät odotti. Odotti sitä, että saisi tulla esille sulattamaan lumet ja tuomaan auringon takaisin.
Re: Suolaista sadetta « Reply #4 on Mar 20, 2008, 8:52am »
Lähistöltä alkoi kuulua lätinää, josta Dia päätteli toisen huomanneen uroksen hajun ja nyt etsivän sitä. Susi ei juuri toivonut muuta kuin, että sateen ropina estäisi toista kuulemasta Dia sydämen tykytystä. Uros painoi silmänsä umpeen ja yritti rauhoittaa itsensä. Yhtä hyvin kuin toinen voisi Dian tappaa voisi tuo olla myös ystävällinen. Tätä se ei kuitenkaan itsekkään uskonut. Koko nuoren elämänsä ajan jahdattua sutta ei noin vaan saataisi luottamaan muukalaisiin.
Re: Suolaista sadetta « Reply #5 on Mar 20, 2008, 11:17am »
Deloi pakotti askelensa nopeutumaan kepeään raviin, puisteli hiukan vettä päästään ja loikki vesilätäköstä toiseen. Koko ajan uros koetti pitää suuntansa siellä, mistä tunsi hajun lähtevän, mutta jatkuvasti suuntaansa muuttava tuuli häiritsi hajun paikallistamista. Kaukaa se ei tullut, sen verran vahva se oli. Uros harkitsi hetken aikaa huutavansa, mutta päätteli, etteivät kaikki ehkä olisi niin tutustumishaluisia kuin tuo itse, ja toinen uros saattaisi säikähtää pahanpäiväisesti. Kyllä sen varmasti löytäisi etsimälläkin, jos olisi tarkkana. Höristäen korviaan, antaen niiden liikkua joka suuntaan ja muutkin aistit valppaana, havaitsi dingosusi viimeinkin jotain eloa. Pienessä kuopassa kökki jonkinmoinen ase lähellään juurikin tuo hajunlähde, vaalea susiuros. Deloi ei mennyt enää lähemmäs, sillä tiesi, että toinen oli varmasti huomannut sen, vaan hymyili vain lempeästi, käyden istumaan sateesta märkään maahan. Turkki menisi kuraiseksi ja takkuiseksi, mutta toisaalta, mitä väliä sillä oli? Tuskin tuo vieras uros katsoisi samaa sukupuolta olevaa sillä silmällä.
Re: Suolaista sadetta « Reply #6 on Mar 20, 2008, 11:26am »
Nyt tuo toinen uros oli sitten löytänyt Dian ja seisoi suoran sen edessä. Toinen ei vaikuttanut hyökkäävältä, mutta se ei saanut Diamondia rentoutumaan. Uros vilkuili ympärilleen hermostuneesti. "Mi-mitä sinä tahdot?" Sai susi kakistettua. Ääni oli pelokas ja vapiseva.
Re: Suolaista sadetta « Reply #7 on Mar 22, 2008, 2:16pm »
Deloi kallisti päätään hiukan, hymyili yhä lempeästi ja käänsi katsettaan aavistuksen verran poispäin vieraasta uroksesta, ollakseen kohtelias. Uros ei itsekään pitänyt siitä, että sitä tuijotettiin, joten ei viitsinyt tehdä sitä toisillekaan. Pienen hetken dingosusi antoi hennon tuulen hyväillä kasvojaan, antaa sateen piiskoa keveästi ohutta turkkiaan. Herra katsoi kuitenkin aiheelliseksi vastata toisen esittämään kysymykseen, katse kääntyi hetkeksi Diamondiin, palatakseen taas takaisin tuulen suuntaan. "Se on hankala kysymys vastattavaksi, jos mietitään pitkälle... Mutta jos tarkoitetaan nykyhetkeä, sinua ja minua, en tahdo muuta kuin ystävän", Deloi sanoi arvoituksellisesti, naurahti kepeällä äänensävyllä perään ja hörisytti korviaan. Aivan kuin olisi kuullut jotain, mutta luultavasti siellä ei ollut mitään. Linnut olivat lähteneet kevättalven sadetta piiloon jonnekin, ainoastaan joku yksinäinen rusakko saattoi loikkia etsimässä ruokaa. Dingosusi odotti rauhassa vastausta, eikä olisi ollut kovin pahoillaan, vaikka toinen ei olisi vastannutkaan. Deloi saattoi aistia sudesta lähtevän pelon väreilyn, joten tuumi, että tilanne olisi parasta rauhoittaa. Ei mitään liian äkkinäistä.
Re: Suolaista sadetta « Reply #8 on Mar 25, 2008, 10:44am »
Diamondia rauhoitti toisen ystävällinen äänensävy ja se rentoutui hieman. Aivan varma tuo ei toisesta kuitenkaan ollut, joten se varoi, ettei liikaa rauhoittusi. Se pysyti valppaana. Yhtäkkiä susi tajusi erään asian. Se oli nimittäin unohtunut turhan pitkäksi aikaa koloonsa. Uroksellahan ei olisi toista vastaan mitää mahdollisuutta, jos Deloi kävisi kiinni siihen sen ollessa pienessä kolossaan makuu asennossa. Dia hypähti ulos kolosesta ja ravisteli rapaisen turkkinsa. Se loikkasi parin askeleen päähän toisesta, uskaltautuen kuitenkin laskemaan takapuolensa maahan. Sirppi jäi kolon suulle, mutta sitä ei susi halunnut ajatellakkaan. "Jos asia on kerta noin, niin olisi mukava kuulla nimesi", tämä vastasi toiselle. Eipä tuo tieto pahitteeksikkaan olisi. Ja muutenkin nyt kannattaisi pitää suht koht leppoista keskustelua päällä.
Re: Suolaista sadetta « Reply #9 on Mar 31, 2008, 12:23pm »
Deloi katsoi yhä rauhallisesti hymyillen Diamondia, nyökkäsi kuin itsekseen ja vastasi esitettyyn kysymykseen: "Tjaa, olen Deloi, jos nimelläni paljon väliä on." Dingosusi kurtisti kulmiaan, sillä havaitsi yhäkin varautuneisuutta Diamondissa, ja päätti koettaa saada tämän rauhoittumaan hiukan. "En tee pahaa..." Kuulosti kyllä vähän kliseiseltä, mutta minkäs voit, sillä totuushan se oli. Naaraalle olisi Deloi saattanutkin olla ilkeämpi, ellei kyseessä olisi ollut joku erityisen ihastuttava neitokainen. Niitä ei kyllä usein vastaan tullut. Sekasikiö kallisti päätään hiukan, ja muisteli aiemmin tapaamiaan koiraeläimiä. Uros muisti ainakin Elementin, josta oli tullut tämän ystävä.
Re: Suolaista sadetta « Reply #10 on Mar 31, 2008, 12:30pm »
[[Poistun paikalta, täs pelis ei oikee oo ideaa]]
Diamond ei vakuuttunut toisen puheista ja päätti poistua paikalta. Se hivuttautui lähelle koloaan ja kaappasi sirppinsä lhtien sitten juoksuun. "Hyvästi, Deloi!" tuo huusi, vaikka sitä kukaan tuskin kuulisi ja katosi sadesäähän.
![[Home]](http://i171.photobucket.com/albums/u283/krisunen-95/ETUSIVU.png)
![[Help]](http://i171.photobucket.com/albums/u283/krisunen-95/APUA.png)
![[Search]](http://i171.photobucket.com/albums/u283/krisunen-95/ETSI.png)
![[Login]](http://i171.photobucket.com/albums/u283/krisunen-95/SISN.png)
![[Register]](http://i171.photobucket.com/albums/u283/krisunen-95/LIITY.png)
![[Search This Thread]](http://s1.images.proboards.com/search2.gif)
![[Send Topic To Friend]](http://s1.images.proboards.com/buttons/sendtopic.gif)
![[Print]](http://s1.images.proboards.com/buttons/print.gif)
Author
![[avatar]](http://i253.photobucket.com/albums/hh69/Kevis_moimoi/awawawa.jpg)
Logged![[avatar]](http://i171.photobucket.com/albums/u283/krisunen-95/P9040399.jpg)